Itsehoidon artikkelit

Masennus – depressio

Päivitetty 17.7.2014

Masennus eli depressio vaivaa noin kuutta prosenttia työikäisistä suomalaisista. Määrä on pysynyt samana parinkymmenen vuoden ajan, mutta taudin aiheuttama työkyvyttömyys ja kustannukset ovat nousseet rajusti. Suomessa joka vuosi työkyvyttömyysyseläkeelle jää yli 4000 masentunutta, monet heistä hyvissä viroissa ja toimissa olevia kuolutettuja naisia. Tämäkin kertoo siitä, että taudin käypä hoito on teholtaan kehnoa. Vaikka masennukseen on käytössä 40 eri lääkettä, alle puolet vakavaa masennusta sairastavista paranee niillä kokonaan. Lääkitys aiheuttaa sen, että taudilla on suuri taipumus uusiutua ja muuttua krooniseksi. Masennuksen hoitoa voidaan tehostaa ruokavaliolla ja useilla ravintolisillä, joista tämä katsaus kertoo. Lukekaa myös, kuinka lääketehtaat ovat vääristelleet, pimittäneet ja salailleet mielialalääkkeitä koskevia tutkimustietoja ja johtanet siten harhaan lääkärilehtiä ja lääkäreitä:

From Evidence-based to Marketing-based Medicine: Evidence from Internal Industrial Documents

Joka kolmas ensisynnyttäjä kokee masennuksen ennen kuin lapsi täyttää viisi vuotta, ilmenee australialaisesta tutkimuksesta. Näin kirjoittaa laatulehti The Guardian 21.5.2014. Äitien masennusta voidaan ehkäistä ja lievittää ravintolisillä, kuten tästä katsauksesta käy ilmi.

Helsingin Sanomat alkoi heinäkuussa 2011 yllättäen julkaista masennuslääkitystä kritisoivia kirjoituksia. HS ei mainitse sanallakaan ravitsemuksen eikä ravintolisien merkitystä mielenterveydelle. Erityisen tärkeää on aloittaa E-EPAn käyttö lääkityksen lisänä ja jatkaa sitä toipumisen jälkeenkin taudin uusiutumisen ehkäisemiseksi. Mitä vähemmän potilaan veressä on EPA-rasvahappoa, sitä aggressiivisempi, ilkeämpi ja impulsiivisempi hän on (Beier ym. 2014). Havainto puoltaa E-EPAn käyttöä masennuksen hoidossa.
E-EPA tehostaa masennuslääkitystä
Kalaöljy tehostaa masennuslääkitystä

Tanskalainen professori Peter Gøtzsche paljastaa videoesitelmässään ja kirjassaan (Deadly medicine and Organized Criminality) lääketeollisuuden suurhuijauksen erityisesti masennuksen lääkehoidossa. Hän on Nordic Cochrane Centren johtaja ja siinä tehtävässään perehtynyt syvällisesti kliinisiin lääketukimuksiin ja lääkkeiden tehokkuuteen/tehokkomuuteen.
Professori Peter Gøtzschen videoesitelmä (noin tunti, lokakuu 2013).

Masennuksen hygieniahypoteesi
Emory-yliopiston neurotieteilijä Charles Raison kollegoineen esitti joulukuun Archives of General Psychiatryssa (2010) näyttöä siitä, että masennus voi olla seurausta liiallisesta hygieniasta, samaan tapaan kuin viime aikoina on alettu ajatella allergioiden ja astman lisääntymisen johtuvan liiallisesta hygieniasta. Kirjoittajien mukaan länsimaalainen bakteerikammoinen maailma on yksinkertaiseksi tullut liian puhtaaksi, joten elimistömme ei ole saanut riittävästi kosketusta bakteereihin. Seuraus on hiljaisen kroonisen inflammaation yleistyminen. Senhän tiedetään liittyvän masennukseen ja kaikkiin muihinkin kroonisiin sairauksiin. Myös terveiden kirjoissa olevilla ihmisillä on matala-asteista inflammaatiota. Katso Raisonin video (1,5 min)

Emory-yliopiston tiedote

Masennuspotilaat käyttävät yhä enemmän täydentäviä hoitoja, kuten omega-3-rasvahappoja ja foolihappoa. Lääkäreiden on syytä perehtyä näihin hoitoihin, kirjoittaa Harvardin yiliopiston psykiatrian professori Maurizio Fava (Journal of Clinical Psychiatry 2010). Hän on julkaissut yhdessä toisen psykiatrian professorin David Mishoulonin kanssa kliinisen tutkimuksen, joka osoitti E-EPAn tehoavan yksinkin – siis ilman mielialalääkitystä – vaikeaan kliiniseen masennukseen.

Masennus on luonteeltaan aivojen tulehdustila, jossa myllertävät lisäksi hapetus- ja nitrosatiiviset stressit (Siwek ym. 2013).  Niinpä antioksidatiivinen ja anti-inflammatorinen ravitsemushoito ehkäisee, vaimentaa ja sammuttaa kroonista matala-asteista tulehdusta ja hapetusstressiä. Ravitsemushoito, etenkin kalaöljyn omega-3-rasvahapoilla, onkin yhä useammin esillä lääkäreiden ammattilehdissä ja -kirjoissa. Yhdysvaltain Psykiatriliitto (APA) suositti jo vuoden 2006 lopulla masennukseen ehkäisevää ja täydentävää omega-3-hoitoa (lue raportti).


Bipolaarista eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevilla on useimmiten veressään EPA-rasvahapon puute, osoittaa uusi amerikkalainen kliininen tutkimus (Evans ym. 2014). Nämäkin potilaat tarvitsevat siis ehdottomasti E-EPAa (noin 2 g/vrk) ruoan lisänä.

Suomessa lääkäriseura Duodecimin aikakauskirjan pääkirjoituksessa ja Suomen lääkärilehdessä suomalaiset huippupsykiatrit kirjoittivat jo 2004 E-EPAsta masennuksen lisähoitona. Laukaalainen psykiatri Mauno Rauramo ehdotti 15.11.2009 Duodecimille kalaöljyn lisäämistä masennuksen Käypä hoito -suosituksiin. Englantilainen Sheffieldin yliopiston psykiatrian professori Malcolm Peet tutkii ja suosittaa E-EPAa, ja toinen E-EPAa tutkiva brittiprofessori Basant K. Puri suosittaa kirjassaan E-EPAa (2 g/vrk) kaikille masentuneille ensisijaiseksi hoidoksi ja vielä kaikille toipuneillekin 1 g/vrk loppuiäksi taudin uusiutumisen ehkäisyyn. Taiwanilainen psykiatrin apulaisprofessori KP Su on tutkinut ja suosittelee kalaöljyä masennukseen katsauksessaan (2009). Australialaiset psykiatrit suosittavat omega-3:a raskaudenaikaisen ja -jälkeisen masennuksen ehkäisyyn. Silloin öljyn tulee olla mahdollisimman hyvin puhdistettua, kuten E-EPA. Kuopiolaisen psykiatrin Tommi Tolmusen väitöskirja tukee käsitystä, jonka mukaan masennuspotilas tarvitsee ruoan lisänä foolihappoa ja muita vitamiineja.

Christer Berg: masennus parani ravintolisillä
Tutkimus (2009): E-EPA tehoaa vakavaan masennukseen

Vakava masennus lisää dementian, aivohalvauksen, verenpainetaudin, sydänkohtauksen ja epilepsian vaaraa ja diabeetikon kuoleman riskiä. Näistäkin syistä masentuneen ihmisen kannattaa käyttää aivoja ja näiltä lisätaudeilta suojaavia ravintolisiä: kalaöljyä (etyyli-EPAa), berberiiniä, karnosiinia, C- ja E-vitamiineja, magnesiumia, foolihappoa ja muita B-vitamiineja, fosfoseriiniä, ubikinonia sekä pre- ja probiootteja. Ravitsemushoito ehkäisee ja vaimentaa hapetusstrsssiä ja tulehdusta (inflammaatiota) ja parantaa välittäjäaineiden tuotantoa, aktivoi aivojen hermoperäistä kasvutekijää (BNDF), korjaa geenivikoja ja vähentää lääkkeiden sivuvaikutuksia. Se siis täydentää hyvin muuta käypää psykiatrista hoitoa – ja vähentää tylsistymisen ja aivohalvausten vaaraa. Ravintolisät tehostavat hoitoa erityisesti lääkeresistentissä masennuksessa. E-EPA on paljon tutkittu kalaöljyn rasvahappo, jonka vaikutus perustuu masennuksen neurokemiaan eli sen molekyylibiologiseen luonteeseen. Kyseessä on hiljainen krooninen tulehdustila, inflammaatio, jonka syntyyn ja pahenemiseen vaikuttavat monet seikat.

Belgialaiset neuropsykiatrit: Masennus on biologinen sairaus
Sydäntauti, masennus ja veren omega-3-pitoisuus

Masennuslääkkeet lisäävät nuorten itsemurhan riskiä

 

Kuva 1. Masennuksen syytekijöiden vuorovaikutus. Epigeneettinen teoria painottaa käyttäytymisen geneettistä ja biologista alkuperää sekä ympäristön geneettisiä impulsseja muokkaavaa, parantavaa tai pidättävää vaikutusta. Epigenetiikka tutkii DNA:n emäsjärjestyksestä riippumattomia geenin toimintaan vaikuttavia perinnöllisiä muutoksia. DNA:n metylaatio on epigeneettinen säätelymekanismi, joka vaikuttaa geenien ilmentymiseen, alkiokehitykseen ja kroonisten sairauksien, kuten masennuksen ja syövän syntyyn.

 

Epigeneettiset tekijät ovat nyt esillä myös masennuksen syitä selviteltäessä. Ne ovat geenien toimintaan vaikuttavia solusukupolvesta toiseen periytyviä säätelytekijöitä, jotka ohjaavat geenejä käynnistymään ja sammumaan. Tyypillinen epigeneettinen vaikutus on geenien DNA:n metyloituminen (geeni sammuksissa) tai metylaation purkautuminen (geeni käynnistyy). Epigeneettinen vaikutus voi myös purkautua. Epigeneettinen periytyminen on herättänyt eloon käsityksen, että ympäristötekijät voivat muuttaa – ei geenien emäsjärjestystä sinänsä (paitsi mutaatioissa) – vaan geenivirheiden ilmentymistä (ekspressiota). Täten vanhempien ja esivanhempien elintavoilla, ravitsemuksella ym. voi olla vaikutusta esimerkiksi masennuksen tai syövän periytymisessä.

Tiesitkö, että serotoniinille on löydetty aivan uusi rooli: Se hillitsee ruokahalua. Havainto selittää sitä, että masentuneet ihmiset yleensä lihovat. SSRI-lääkitys ei aina auta, mutta usein se lihottaa (lue lisää alla olevasta linkistä).

Serotoniinia tarvitaan painonhallinnassakin
Masennus 4-kertaistaa aivohalvauksen riskin

Humalahakuinen alkoholin käyttö (engl. binge-drinking) altistaa naiset miehiä herkemmin masennukselle (lue lisää). Alkoholi (ja tupakka) kuluttavat elimistön omega-3- ja antioksidanttivarastoja. Yhdysvaltain lääkevirasto FDA varoittaa masennuslääke duloksetiinin (Cymbalta, Eli Lilly& Co) voivan laukasta piilevän maksavaurion. Tästä syystä lääkettä ei tulisi määrätä runsaasti alkoholia käyttäville potilaille. Varoituksen julkaisi myös Suomen Lääkärilehti 44/2005 (s. 4511). Cymbaltan käyttöön liittyy myös itsemurhan riski.

Tupakointi lisää masennuksen riskiä
Masennuslääkkeiden sydänhaitoista kohujuttu Ruotsissa

Masennuslääkkeet kritiikin kohteena
Masennus lisää miehillä dementian riskiä
Puolen tunnin reipas kävely nostaa masentuneen mielialaa (englanniksi)
Raskaus lisää masennuksen uusiutumisen vaaraa (englanniksi)
Psykiatrinen käypä hoito ei auta masentuneita diabeetikkoja (englanniksi)
Anger makes you age more quickly


Masennuksen ravitsemushoidon taustaa

Ravitsemuksella on suuri merkitys sydän- ja verisuonitaudeissa. Sitä ei kuitenkaan vielä yleisesti ymmärretä, että mielenterveysongelmissa ravitsemuksella on vähintään yhtä suuri osuus. Viime vuosina on alettu ymmärtää, että monet sairaudet johtuvat mitokondrioiden vaurioitumisesta. Sitä aiheuttaa muun muassa EPA-rasvahapon puute mitokondrion ulko- ja sisäkalvoilla. Mitokondrioiden vauriot ahtauttavat valtimoita, mikä heikentää aivojen verenkiertoa ja hapensaantia. Niinpä ikääntyvien masennuksessa verenkiertohäiriöllä on suuri merkitys (lue lisää). Suomen Akatemiakin tutkii ravitsemuksen, ravintolisien ja liikunnan merkitystä mitokondriotautien hoidossa ja hidastamisessa. Psyykelääkkeet voivat vaurioittaa mitokondrioita, mikä puoltaa suojaavien ravintolisien käyttöä.

Masennus ja muut psykiatriset häiriöt ovat tiloja, joissa vallitsee krooninen tulehdus (inflammaatio) ja hapetusstressi. Niitä; tulee hoitaa antioksidantein ja omega-3-rasvahapoin (Tsaluchidu ja Puri 2008).

Omega-3-rasvahappojen niukka saanti vähentää merkittävästi serotoniinin eritystä synapseihin (Su 2009, Kodas ym. 2004) ja omega-3:n käyttö ruoan ohessa lisää sitä ((Hibbeln ym. 2006). Toisaalta masennus tai masennuslääkkeet heikentävät omega-3-rasvahappojen aineenvaihduntaan osallistuvien geenien toimintoja (McNamara ja Liu 2010). Niinpä biologisesti suuntautuneet psykiatrit tutkivat ja suosittelevat omega-3:a masennuksen lisähoidoksi ja ehkäisemään aggressioita, väkivaltaa ja itsemurhia. Kuitenkin omega-3-valmisteissa on suuria laatueroja. DHA-pitoiset tuotteet eivät auta masennuksessa, kun taas EPA auttaa (Hibbeln ym. 2006). DHA saattaa suorastaan heikentää EPAn terapeuttista tehoa masennuksessa. Halvoissa peruskalaöljyissä on runsaasti DHA:ta ja vähän EPAa. E-EPAssa taas on paljon EPAa ja vähän tai ei lainkaan DHA:ta. Niinpä eri tutkimuksissa – joissa on annettu erilaisia kalaöljyvalmisteita – on saatu erilaisia tuloksia. "Piru piilee yksityiskohdissa" (the devil is in the details), kuten englantilainen neuropsykologi Alexandra Richardson asian ytimekkäästi ilmaisee (Br J Nutr 2008;99:221–3).

Masennus, diabetes ja sydän- ja valtimotaudit liittyvät toisiinsa tavalla, jossa omega-3-rasvahapoilla on tärkeä merkitys. Nyt tiedetään, että ne vaikuttavat suureen PLA2-entsyymiperheeseen. Siihen kuuluva kalsiumista riippumaton fosfolipaasi A2 (Ca2+-independent phospholipase A2, iPLA2) vaikuttaa pääasiassa DHA:n aineenvaihduntaan kun taas soluliman eli sytosolin PLA2 (cPLA2) vaikuttaa pääasiassa arakidonihapon (AA) ja eikosapentaeenihapon (EPA) aineenvaihduntaan. iPLA2 on ilmeisesti linkki diabeteksen, sydäntautien ja masennuksen välillä (Chang ym. 2009). EPA-rasvahappo inaktivoi cPLA2:ta ja estää sitä tuottamasta tulehdusta aiheuttavia sytokiineja.

Kaksinkertainen nobelisti professori Linus Carl Pauling loi pohjan ravintolisien käytölle syöpätautien täydentävänä hoitona ja samalla myös neuropsykiatrisissa sairauksissa. Käsite "megavitamiiniterapia" syntyi vuona 1952, kun amerikkalaiset psykiatrit Humphrey Osmond ja Abram Hoffer alkoivat hoitaa skitsofreniaa suurilla B3-vitamiiniannoksilla (niasiinilla). Psykiatri Carl C. Pfeiffer laajensi hoitoa käsittämään muita vitamiineja ja hiven- ja kivennäisaineita. Nykyaikaisen ravitsemushoidon kivijalkoihin kuuluvat myös valkuaisaineet (peptidit, mm. karnosiini) ja välttämättömät rasvahapot. Onnistuakseen mahdollisimman hyvin ravitsemushoidossa tulisi käyttää kaikkia neljää ravintoaineryhmää. Aivan kuten auto tarvitsee neljä pyörää: kolmella tai kahdella pöyrällä ajava voi päätyä ojaan.

Masennuksen täydentävä hoito ravintolisillä vähentää potilaan riskiä sairastua epilepsiaan. Sen yhteyttä masennukseen tutkitaan, mutta syy-yhteyttä ei vielä täysin ymmärretä. Negatiiviset tunteet, aggressiivusuus ja vihamielisyys ovat mukana monen masennuksessa. Vihamielisyys vanhentaa ennenaikaisesti eritoten keuhkoja, kertoo Harvardin yliopiston tutkimus Thorax-lehdessä. Tutkijat selvittävät parhaillaan ilmiön biokemiallisia mekanismeja. Masennus ja diabetes ovat hengenvaarallinen yhdistelmä (Diabetes Care 2005). Ennestään tiedetään, että nämä kaksi tautia liittyvät usein toisiinsa (lue lisää). On hyvä muistaa, että tietyt masennuslääkkeet lisäävät diabeteksen riskiä (lue lisää). Nämä havainnot antavat kaksinverroin aihetta suositella ravintolisiä. Hollantilaiset tutkijat suosittavat kalaöljyn EPA-rasvahappoa masentuneille diabeetikoille (Diabetic Medicine 2005). Oulun yliopiston professori Markku Timonen selvittää masennuksen ja muiden tautien yhteisiä biologisia tekijöitä, mm. tulehdussytokiineja väitöskirjassaan.

Masennusgeeni lisää itsemurhan riskiä

Mielialaan vaikuttavaa aivojen entsyymiä - proteiinikinaasi-C:tä (CKP) - näyttää olevan poikkeuksellisen vähän itsemurhan tehneillä nuorilla. CKP:n tuotantoa voidaan lisätä ottamalla ruoan lisänä B1-vitamiinia.

Ravitsemuksen merkitys korostuu synnytyksen jälkeisessä masennuksessa, sillä sikiö verottaa runsaasti äidin omega-3-rasvahappoa. Noin 14 % äideistä ja 10 % isistä potee synnytyksen jälkeistä masennusta. Tuoreiden isien masennus on kaksi kertaa yleisempää kuin muiden samanikäisten miesten (Pediatrics 2006).

Psykiatrian prof. McNamaran pääkirjoitus: Masennus ja omega-3

 

Stressin merkitys

Stressi laukaisee usein masennuksen, erityisesti niillä henkilöillä, joilla on yksi tai kaksi 5-HTT-geenin lyhyttä allelia. Siksi jo stressivaiheessa – ja viimeistään masennuksen puhjettua – kannattaisi alkaa ottaa yllä lueteltuja ravintolisiä. Stressin ja masennuksen ravitsemushoito perustuu, ainakin osittain, suojaravinteiden (erityisesti E-EPAn) kykyyn korjata hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akselin (HPA-akselin) hormonaalista epätasapainoa ja geenivirheitä (lue raportti). Geenit säätävät serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden tuotantoa ja toimintaa (takaisinottoa ym.) aivoissa. E-EPA hillitsee myös rasvahappoja solukalvoilta hajottavan entsyymiperheen, fosfolipaasi A2:n (PLA2) liiallista aktiviteettia (Berger ym 2006).

 

Kuva 2. Synapsi (hermosolujen välinen liitos) tekee meistä sen mitä olemme, mitä ajattelemme, tunnemme, koemme ja muistamme. 7-vuotiaan lapsen aivoissa on 1 000 triljoonaa synapsia, mutta iän mukana ne vähenevät 500–100 triljoonaan (triljoona = miljoona miljoonaa). Samalla niiden plastisuus vähenee ja toiminta kärsii. Omega-3-rasvahapot edistävät uusien synapsien syntyä ja ylläpitävät niiden plastisuutta myöhemmälläkin iällä. Synapsit muuntavat sähköisiä impulsseja kemialliseksi viesteiksi. Depolarisoiva stimulus presynaptisessa hermopäteessä vapauttaa glutamaattia (välittäjäaine) synapsirakkuloissa. Se sitoutuu N-metyyli-D-aspartaaattireseptoriin, jolloin kalsiumia (Ca2+) alkaa virrata postsynaptiseen neuroniin. Välittäjäaineita syntyy hermopäätteen rakkuloissa (siniset ympyrät vasemmalla). Sytoplasman fosfolipaasi A2:n (PLA2) -entsyymi hajottaa solukalvojen rasvahappoja. Seuraa kuvassa AA:n ja DHA:n aineenvaihduntaa. Kalsiumvälitteinen PLA2:n aktivaatio vapauttaa arakidonihappoa (AA), DHA:ta ja verihiutaleita aktivoivaa tekijää (lyso-PAF), joka on varsinaisen PAFin esiaste. Jatkuva stimulus työntää PAFia synapsin rakoon, jossa se stimuloi glutamaatin tuotantoa. PLA2 voi vapauttaa DHA:ta. Vapaa DHA hapettuu entsymaattisesti dokosanoideiksi, jotka toimivat viestinviejinä aivoissa ja retinassa. Synapsin solukalvot ja retinan fotoreseptorit sisältävät eniten DHA:ta kaikista ihmisen soluista. DHA kuitenkin hapettuu itsestään, jolloin syntyy lisää vapaita radikaaleja, jotka edelleen hapettavat AA:ta ja DHA:ta. Niistä muodostuu myrkyllisiä neuroprostaaneja, jotka estävät välittäjäaineiden synteesiä ja toimintaa ja tuottavat vanhentavia ristisidoksia proteiiniehin. Neuroprostaanien hillitsemiseksi olisi syytä ottaa karnosiinia ja/tai muita antioksidantteja. Ne hillitsevät myös astrosyyttien erittämiä myrkyllisiä typen oksideja.

 

Omega-3-rasvahapot vaikuttavat suotuisasti aivojen viestintäverkostoon, jolla on nykykäsityksen mukaan suuri merkitys aivojen normaalille toiminnalle (Castren 2005).

 

Kuva 3. Välittäjäaineita syntyy ravinnon proteiineista synapsirakkuloissa. SSRI-lääkkeet eivät sisällä serotoniinia eivätkä lisää sen tuotantoa. Omega-3-rasvahapot sitä vastoin lisäävät yhteiustyössä SNARE-proteiinien kanssa.


Suomalaiset tutkijat (Elovainio, Keltikangas-Järvinen, Pulkki-Råback ym.) selvittävät stressin ja tulehduksen (mm. C-reaktiivisen proteiinin eli CRP:n) yhteyttä uudessa tutkimuksessa (Psych Med 2006), jota professori Raimo Salokangas selostaa Suomen Lääkärilehdessä 2006 (pdf). Kumpi oli ensin muna vaiko kana? Oli miten oli, masennuksen hoidossa tarvitaan stressiä ja tulehdusta vaimentavia sekä lihomista ehkäiseviä ravintolisiä, joista tutkitusti tehokkaita ovat ainakin E-EPA, berberiini ja karnosiini.

Stressi näkyy aivokuvissa
Stressi, ahdistus ja masennus

 

Rasvahapot ja antioksidantit

Yhdysvaltain psykiatriyhdistys (APA) suositti 2006 lopulla omega-3-rasvahappoja masennuksen ja kaksiuuntaisen mielialahäiriön lisähoidoksi. Omega-3-rasvahapot suojaavat hermosoluja ja synapseja (lue raportti). Leedsin yliopiston tutkija Frais suosittaa omega-3:a lisähoidoksi elektrokonvulsiiviseen terapiaan (ECT), koska näin voidaan suojata potilaan muistia. E-EPA (1000 mg/vrk) tehostaa fluoksetiiinin vaikutusta. Psykiatri Mauno Rauramo teki 15.11.2009 Duodecimille aloitteen omega-3-rasvahappojen lisäämisestä masennuksen Käypä hoito -ohjeisiin. Se ei ole vielä toteutunut, mutta eihän se estä ihmisiä omatoimisesti ottamasta kalaöljyä.

Olen itsekin mitannut suomalaisten seerumin rasvahappoja ja todennut, että EPA-pitoisuus on keskimäärin 1 % (0,2–1,8 %). Masentuneella se tulisi nostaa mieluiten 5–10 %:iin, jolloin AA/EPA-suhde alenee tasolle 2:1. Masentuneiden ihmisten veren omega-6/omega-3 -suhde – jota AA/EPA-suhde kuvastaa – on merkittävästi suurempi kuin terveiden (Maes ym. 1996). Toisin sanoen masentuneilla on liikaa omega-6-rasvahappoja ja liian vähän omega-3:a. Puuttuu siis EPAa suhteessa arakidonihappoon (AA), joka aiheuttaa aivoissa hiljaista kroonista tulehdusta (inflammaatiota). COX-2-, COX-3 ja LOX-entsyymit (5-LOX ja 12/15/LOX) hapettavat omega-6-rasvahappoja, erityisesti arakidonihappoa, mutta myös DHA:ta. Hapettuneina niistä syntyy neuroneille myrkyllisiä isoprostaaneja. Professori Joseph Hibbelnin mukaan suuri omega-6/omega-3-suhde altistaa itsemurhille. Tästäkin syystä omega-3-hoito on perustelu (American Journal of Psychiatry 2006). Psykiatriset potilaat polttavat usein tupakkaa ja juovat runsaasti alkoholia; kumpikin tapa kuluttaa elimistöstä sekä omega-3-rasvahappoja että antioksidantteja, josta syystä niitä tarvitaan ravintolisinä (American Journal of Clinical Psychiatry 2006).

Israelilaiset psykiatrit suosittavat omega-3-hoitoa myös lasten masennukseen (American Journal of Psychiatry 2006). On todennäköistä, että monen lapsen ja nuoren masennus voitaisiin ehkäistä antamalla kaikille lapsille pienestä pitäen ruoan lisänä D-vitamiinipitoista kalaöljyä, sillä lapset eivät syö riittävästi rasvaista kalaa – ja potevat D-vitamiinin ja omega-3:n puutetta. Erityisesti Suomesssa tarvitaan paljon (noin 100 µg/vrk) D-vitamiinia masennuksen lisähoitona.

 

Kuva 4. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella 12 miestä otti 45 vrk päivittäin 1000 mg E-EPAa ja 12 verrokkia plaseboa. E-EPA nosti seerumin EPA-pitoisuuden yli 2-kertaiseksi. Samalla AA/EPA-suhde väheni puoleen (ks. kuva 4. alempana).


Hapetusstressi kuluttaa telomeereja, mikä johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen. E-EPA hillitsee kumpaakin entsyymiperhettä (COX ja LOX) ja lisäksi se toimii AA:n vastavaikuttajana. EPA/AA -suhteen parantaminen EPAn syönnin avulla johtaa "hyvien" prostaglandiinien ja muiden eikosanoidien muodostumiseen elimistössä (lue uusi tutkimus) ja edistää aivoperäisen hermokasvutekijän BNDF:n tuotantoa aivotursossa. E-EPA suojaa mitokondrioiden sisä- ja ulkokalvoja, joiden moitteeton toiminta on välttämätöntä kaikille ihmisen soluille. EPAn käyttö ravintolisänä lisää hyviä F3-isoprostaaneja ja vähentää jopa 64 % arakidonihaposta (AA) syntyviä tulehdusta aiheuttavia F2-isoprostaaneja, mikä selittää uudella tavalla E-EPAn etuja muihin kalaöljyn rasvahappoihin nähden (Journal of Biological Chemistry 2006).

Karnosiini puolestaan hillitsee vapaiden radikaalien syntyä (hapetusstressiä) ja IL8-nimistä tulehdussytokiinia (syöpägeeniä) ja suojaa kromosomien telomeereja. Omega-3-rasvahapoista syntyy elimistössä tulehdusta estäviä ja hermosoluja suojaavia yhdisteitä, resolviineja, dokosatrieenejä ja protektiineja. Edellyttäen etteivät nämä rasvahapot pääse hapettumaan ja tuottamaan isoprostaaneja; siksi tarvitsemme karnosiinia, joka on tehokas antioksidantti (hapetuksen estoaine). Näin E-EPA ja karnosiini yhdessä ehkäisevät ja hillitsevät tulehdusta, joka on aina läsnä masennuksessa ja siihen liittyvissä muissa sairauksissa. Karnosiini ja berberiini ovat erinomaisia hapetusstressiä ehkäiseviä antioksidantteja, joita tulisi aina käyttää yhdessä E-EPAn kanssa. Berberiini ja karnosiini vaimentavat myös tulehdussytokiineja, jotka myllertävät aina masentuneen ihmisen aivoissa.

Karnosiini edistää terveyttä monin tavoin

 

Homokysteiini, foolihappo ja muut B-vitamiinit

Suomalainen tutkimus (Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study) osoittaa, että kohonnut homokysteiini on masennuksen ja muistin heikkenemisen riskitekijä. Kohonnut homokysteiini lisää myös masennukseen liittyvää vihamielisyyttä ja aggressiivista käyttäytymistä (Biological Psychiatry 2006).

Homokysteiini aiheuttaa aivoissa leukoaraioosia ja lisää tulehdusta aiheuttavan sytokiinin – interleukiini 8:n (IL8) – eritystä verisoluissa. IL8 on siis homokysteiinin ja tulehduksen yhteinen nimittäjä. IL-1beta on myös koholla masennuksessa (Am J Psychiatry. 2005). Karnosiini, soijan isoflavonoidit sekä C-vitamiini (1 000 mg/vrk) ja E-vitamiini (800 mg/vrk) estävät tulehdussytokiinien aktiivisuutta. Masennukseen, vihamielisyyteen ja aggressiivisuuteen liittyy usein foolihapon ja muiden B-vitamiinien piilevä puute, mikä nostaa homokysteiiniä. Foolihapon nauttiminen ravintolisänä lisää DHA:n tuotantoa aivoissa, mikä lievittää oireita (lue lisää).

Masennus ja B6-vitamiinin piilevä puute
Diabeetikoilla huomattavaa B1-vitamiinin puutetta

Foolihapon, karnosiinin ja B6-, B12, C- ja E-vitamiinien nauttiminen ruoan lisänä olisi perusteltua masennuksen ehkäisyssä sekä hoidossa. Ihanteellinen foolihapon päiväannos näyttää olevan 800 µg (lue tutkimus). Foolihappo voi parantaa masennuslääkkeiden tehoa, ilmenee Kuopion yliopiston tutktimuksista. Tiesitkö, että B6-vitamiini ehkäisee patologista sokereiden liittymistä rasvoihin (esim. LDL-kolesteroliin, jolloin se sokeristuu ja muuttuu muotoon AGE-LDL)?

Tutkimuksen mukaan masennuspotilailla on usein puutetta GABAsta ja liikaa glutamaattia. Karnosiini tuottaa aivoissa GABAa, joten sen käyttöä voidaan suositella tälläkin perusteella. Unipolaarisessa masennuksessa potilaan aivoista puuttuu myös fibroblastien kasvutekijöitä ja niiden reseptorit toimivat tavallista heikommin. Näillä kasvutekijöillä on suuri vaikutus ihmisen aivotoimintaan ja mielentilaan.

Masentuneisuuteen, vihamielisyyteen ja aggressiivisuuteen taipuvaiset ihmiset tuottavat maksassaan tavallista enemmän C-reaktiivista proteiinia (CRP:tä), osoittaa amerikkalainen tutkimus. E-EPA, karnosiini ja muut ravintolisät hillitsevät CRP:n (ja muiden tulehdussytokiinien) tuotantoa, mikä selittää niiden myönteistä vaikutusta psykiatrisissa häiriöissä.

Neurotieteellinen tutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan omega-3-rasvahapot suojaavat aivoja ja sydäntä säätämällä solujen kalsiumkanavien toimintaa, kuten mm. professori Joseph Hibbeln on tutkimuksissaan todennut (Biochem Biophys Res Commun. 2005).

 

Kortikotropiinia vapauttava hormoni ja omega-3-rasvahapot

Professori Joseph Hibbelnin johtama Yhdysvaltain Terveysviraston tutkimus osoittaa, että kortikotropiinia vapauttava hormoni (CRH) lisää ahdistusta, pelkoa, vihamielisyyttä, aggressiivista ja väkivaltaista käytöstä. Muidenkin uusien tutkimusten mukaan CRH:lla näyttää olevan tärkeä merkitys muun muassa stressissä. Hormonin runsas eritys lisää jopa itsemurhan vaaraa. Professori Hibbelnin uuden tutkimuksen mukaan masennuspotilaan veren matala omega-3-pitoisuus ja korkea AA/EPA-suhde lisäävät itsemurhan riskiä (American Journal of Psychiatry 2006). Vihamielisyys puolestaan lisää sydänkuoleman riskiä, kertoo tutkimus.

CRH-pitoisuus voidaan mitata muun muassa selkäydinnesteestä, mutta hormoni vaikuttaa pääasiassa aivolisäkkeessä, jossa sillä on kaksi reseptoria CRHR1 ja CRHR2. Niiden toimintaa säätävät geenit määräävät myös sitä, kuinka hyvin tai huonosti potilas reagoi masennuslääkkeisiin. CRH:n eritys saattaa selittää myös sitä, että miehet ja naiset reagoivat eri tavoin stressiin ja mielialalääkkeisiin. CRH lisääntyy, kun elimistö tuottaa ylimäärin tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja, PGE2 ja F2alfaa. EPA-rasvahappo toimi niiden vastavaikuttajana. Muistihäiriöt ja dementoituminen johtuvat usein myös valkoisen aivokudoksen kadosta, leukoaraioosista, jota kohonnut homokysteiini aiheuttaa, mutta foolihappolisä (800 mikrogrammaa/vrk) ehkäisee.

Erääseen Hibbelnin johtamaan tutkimukseen osallistui 50 itsemurhayrityksen jälkeen sairaalahoitoon otettua potilasta. Heidän punasoluistaan ja seerumistaan mitattiin rasvahappoja. Mitä suurempi EPA-pitoisuus, sitä parempi ennuste. "Osa itsemurhakandidaateista hyötyy EPAn ottamisesta", päättelivät tutkijat. Hibbeln suosittaa nykyisin omega-3:a, jonka EPA-pitoisuus on mahdollisimman suuri (yli 70 %). E-EPA on juuri tällainen valmiste. Sen suotuisa vaikutus perustuu ainakin osaksi juuri CRH:n hillintään.

Erään tutkimuksen mukaan omega-3-hoito vähentää ärtyneisyyttä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla lääkeresistentillä potilailla. Kortikotropiinia vapauttava hormoni selittää myös sitä, että hiukset saattavat oheta tai lähteä voimakkaan ja pitkäaikaisen stressin aikana.

 

Masennus on usein tulehdustauti

Masennus on usemmiten tulehdustauti (infammaatiotila), jossa potilaan veren, selkäydinnesteen ja syljen tulehdussytokiinit ovat kohonneet. Tätä eivät potilaat hevillä tahdo uskoa. Kuitenkin tulehdusta on myös aivoissa, etenkin masentuneilla (Belmaker ja Agam 2008, Su 2009). Kroonistunut masennus johtaa usein dementiaan (Dialogues in clinical neuroscience 2006). Tulehduksesta on jo satoja tieteellisiä tutkimuksia, mm. Oulun yliopistossa julkaistu professori Markku Timosen väitöskirja (2003). Asiasta on julkaistu raportti American Journal of Psychiatryssa, syyskuussa 2006. Tulehdusta syntyy elimistössä, kun ravinnossa, veressä ja kudoksissa on enemmän omega-6- kuin omega-3-rasvahappoja. Tilannetta kuvaa hyvin arakidonihapon suhde eikosapentaeenihappoon, AA/EPA-suhde.

Masennuksen biologiaa
Masennus on koko elimistön tulehdustila

 

Tärkeä AA/EPA-suhde

Korkea AA/EPA-suhde lisää potilaan itsemurhan riskiä. Suhdelukua olisi siis alennettava, ja siinä E-EPA on tehokas ravintolisä (ks kuva alla).

Lyhytaikainen masennus voi johtua myös fosfolipaasi A2-entsyymin (PLA2) aktivaatiosta, mikä vapauttaa aivoissa ylenmäärin arkidonihappoa (AA) (J Neurosci 2003). Rottatutkimus vahvistaa käsitystä masennuksen fosfolipaasitaustasta. Tutkimuksen mukaan masentuneissa aivoissa vallitsee kohonnut AA-pitoisuus. Koska E-EPA toimii AA:n vastavaikuttajana ja lisäksi hillitsee PLA2:n aktiivisuutta, se näyttää ihanteelliselta ravintolisältä masennuksen hoitoon ja ehkäisyyn, kuten psykiatri Basant K. Puri kirjassaan suosittelee.

Kuva 5. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksessa 1000 mg/vrk E-EPAa alensi AA/EPA-suhteen puoleen. Silloin tulehdussytokiinien muodostuminen elimistössä (myös aivoissa) vähenee merkitsevästi. Tulos selittää E-EPAn biologisia vaikutuksia (lue lisää).


12- ja 15-lipoxigenaasit (12/15-LOX) hapettavat arakidonihappoa "toisen käden" (sekundaarisiksi) tulehdussytokiineiksi (välittäjäaineiksi) – neuroprostaaneiksi – , jotka estävät serotoniinin syntyä ja vaikutusta. Kalaöljyn EPA – ja etenkin etyyli-EPA – toimii arakidonihapon ja 12/15-LOXin vastavaikuttajana, joka korjaa masennuspotilaan epänormaalia AA/EPA-suhdetta ja estää neuroprostaanien syntyä. Nämä biokemialliset mekanismit selittävät, ainakin osittain, myös monia etyyli-EPAlla saatuja myönteisiä tuloksia. DHA-tiivisteet sitä vastoin eivät toimi masennuksessa, ehkä siksi, että DHA:sta syntyy myrkyllisiä neuroprostaaneja.

Barkerin hypoteesin valossa masennus ja muut krooniset sairaudet saattavat ainakin osittain juontaa juurensa sikiökehityksen aikana kohdussa vallinneisiin oloihin. Tosin sanoen äiti ei ole syönut raskauden aikana riittävästi omega-3-rasvahappoja. Odottaville ja imettäville äideille suosittelen vain hyvin vierasaineista puhdistettua valmistetta, esimerkiksi E-EPAa. Masennuksella on voimakas taipumus periytyä jopa kolmanteen polveen (lue lisää).

Harvardin yliopiston ja Yhdysvaltain Terveysviraston Mielenterveyden tutkimuslaitoksen psykiatrit Andrew Stoll, Joseph Hibbeln ja Jyrry Cott suosittelevatkin masennusta potevia käyttämään lääkityksen lisänä antioksidantteja (vitamiineja, hivenaineita) ja omega-3-rasvahappoa. Miksi? Koska ovat itse tutkineet niiden vaikutuksia ja todenneet niistä olevan apua, kuten jäljempänä ilmenee.

 

Ravintolisät masennuksen hoidossa

1. Kalaöljy

Kalaöljyssä on noin 50 erilaista rasvahappoa. Niistä vain EPA on tutkitusti antidepressiivinen, antipsykoottinen ja anti-inflammatorinen. DHA:lla ei ole näitä ominaisuuksia. Siksi DHA-valmisteet eivät näytä auttavan psykiatrisissa tiloissa plaseboa paremmin. Tavallisissa kalaöljyvalmisteissa DHA:n suhde EPAan on 3:2. E-EPAsta DHA on poistettu kokonaan ja sen tilalle on laitettu EPAa (70–98 %). Uuden japanilaisen katsauksen mukaan nimenomaan EPA-rasvahappo on hyödyksi masennuksen hoidossa. Englantilainen psykiatrin professori Malcolm Peet korostaa, että hyvässä etyyli-EPAssa saa olla DHA:ta enintään 5% ja mieluiten alle 3 %. DHA nimittäin vie EPAlta antidepressivistä tehoa, sanoo Peet.

EPA vaikuttaa suotuisasti aivoperäiseen hermokasvutekijään (engl. brain-derived neurotrophic factor, BDNF). Ja kääntäen omega-3-rasvahappojen niukka saanti heikentää BNDF:n aktiivisuutta (Song ym. 2009). BNDF:n katsotaan olevan keskeisessä asemassa masennuksen ehkäisyssä. Masennuslääkkeiden – ja E-EPAn – uskotaan vaikutavan juuri BNDF:n stimulaation kautta. Lääke- ja ravitsemushoito eivät ole ristitiidassa, vaan tehostavat toisiaan. Näistä syistä E-EPAa tutkitaan ja käytetään psykiatriassa eri puolilla maailmaa.

Harvardin yliopiston tutkimuslaitos, Psychopharmacology Research Laboratory, julkaisi psykiatrian professori Andrew Stollin johdolla 1999 uraa uurtavan tutkimuksen, jossa osoitettiin ensi kertaa, että kalaöljy voi nopeuttaa toipumista maanis-depressiivisestä (bipolaarisesta) masennuksesta ja ehkäistä oireiden uusiutumista. Tulokset julkaisi psykiatrian laatulehti Archives of General Psychiatry.

Professori Stoll kommentoi tuloksiaan sanomalla, ettei hänelle ollut opetettu lääkärikoulutuksessa yhtään mitään kalaöljyn parantavasta voimasta, eikä lääkäreillä ole ollut oikeaa käsitystä masennuksen syistä eikä tehokkaista hoitokeinoista. Stollin työryhmän tutkimuksen mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat bipolaarisessa masennuksessa samassa kohteessa kuin litium ja valproaatti eli ne estävät proteiinikinaasi C -entsyymiä (PKC). Stoll on myös osoittanut, että potilaiden solukalvojen rakenne poikkeaa normaalista ja että kalaöljy korjaa tilannetta (lue raportti).

Myös muualla maailmassa tutkitaan vilkkaasti kalaöljyn vaikutusta masennukseen (Grosso ym. 2014). Kuopiossa ja Rotterdamissa havaittiin, että runsas kalan tai kalaöljyn syönti vähentää masennuksen riskiä, etenkin ikääntyvillä. Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden tutkimuksessa havaittiin kalaruoan suojaavan naisia masennukselta, mutta miesten kohdalla tällaista vaikutusta ei saatu esille. Veren rasvahappokoostumus paljastaa ne henkilöt, jotka ovat syöneet liian vähän kalarasvoja suhteessa maa-eläin- ja kasvirasvoihin. Vinoutunut veren rasvahappotasapaino (omega-6/omega-3) ennakoi masennusta.

Masennukseen sairastunutta potilasta ei kuitenkaan paranna pelkästään ruokavalion muutos, yhtä vähän kuin raudanpuuteanemiaa voidaan parantaa ruokavaliolla – siihen määrätään rautaa tabletteina. Masennuspotilas tarvitsee kalaöljyä ruuan lisänä ja suuria päiväannoksia. Masennuslääkkeet eivät korjaa solukalvojen rasvahappojen epätasapainoa (ks. Schachter ym. 2005, sivu 77), mikä auttaa ymmärtämään lääkityksen vaatimatonta tulosta.

Englannissa satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa masennuspotilaat saivat joko etyyli-EPAa (E-EPAa) tai lumevalmistetta, osoittautui, että E-EPA oli tehokasta. Ihanteellinen E-EPA annos oli 1 gramma/vrk. Eräissä muissa raporteissa E-EPA-annos on ollut suurempi, 2–4 grammaa/vrk. Esimerkiksi psykiatrian professori Belmakerin johdolla tehdään parhaillaan tutkimusta, jossa annos on 2 grammaa/vrk. Tutkijat raportoivat kaksi erinomaisen hyvin E-EPAan reagoinutta potilastapausta.

E-EPA (4 g/vrk) paransi myös nuoren englantilaisen miehen, joka oli sairastanut syvää masennusta yhtäjaksoisesti seitsemän vuoden ajan. Hän oli saanut 10 kuukauden ajan paroksetiinia (Seroxat) 20-30 mg/vrk ilman, että siitä olisi ollut mikäänlaista apua. Miehellä oli pahoja sosiaalisia pelkoja, ja hän hautoi jatkuvasti itsemurha-ajatuksia. 21-vuotiaana potilas suostui kokeilemaan etyyli-EPA-hoitoa, ja kuukauden kuluessa hänen sosiaaliset pelkonsa ja itsemurha-ajatuksensa hävisivät dramaattisesti ja muutkin oireet alkoivat lieventyä. Yhdeksän kuukauden kuluttua hän oli käytännössä parantunut ja vuoden kuluttua hän oli edelleen oireeton. Potilaan aivot kuvattiin magneettikuvauksessa, ja niissä nähtiin surkastuneita alueita. Etyyli-EPA-hoito palautti aivojen rakenteen lähes ennalleen (lue raportti). Potilaan aivot kuvannut professori Basant K. Puri suosittaa E-EPAa (ja vitamiineja, sinkkiä, magnesiumia ja seleeniä) masennuksen ensisijaiseksi hoidoksi ja neuvoo potilaitaan jatkamaan sen käyttöä taudin uusiutumisen ehkäisemiseksi.

Israelissa tehdyssä kliinisessä sokkoutetussa tutkimuksessa etyyli-EPA antoi merkitsevästi plaseboa paremman hoitotuloksen syvää bipolaarista masennusta sairastavien keskuudessa. Tutkijat päättelivät, että etyyli-EPAlla voi olla litiumin kaltainen antidepressiivinen vaikutus tai se voi olla itsenäinen masennusta estävä aine. Etyyli-EPA saattaa myös tehostaa psyykenlääkkeiden myönteistä vaikutusta, he arvelivat.

Itsemurhaa yrittäneiden masennuspotilaiden PET-kuvissa nähdään epätavallisia löydöksi tietyillä aivoalueilla (lue raportti). King's Collegessa Lontoossa valmistunut tutkimus osoitti, että stressin seurauksena syvään masennukseen sairastuvilla henkilöillä on usein mutaatio serotoniinia tuottavassa 5-HTT-geenissä. Geenimuutos näyttää laukaisevan masennuksen ainoastaan voimakkaan stressireaktion seurauksena. Koska etyyli-EPA ehkäisee ja hoitaa stressiä, sitä kannattaisi ottaa stressaavissa elämäntilanteissa. Ennaltaehkäisyyn riittänee 500 mg/vrk, hoitoon tarvitaan vähintään 1000 mg/vrk.

Ruotsissa eräät psykiatrit, mm. ylilääkäri Clas Malmström, suosittelevat masentuneille EPAa 3–8 g/vrk. Nyt Ruotsissakin saa jo etyyli-EPAa, joka on paljon tehokkaampaa, ja siksi sitä tarvitaan vähemmän päivittäin.

Neurogenesis-lehden katsaus (Su 2009) selvittää kalaöljyn biokemiallisia vaikutustapoja aivoissa. Australialaisten psykiatrien katsaus suosittaa omega-3:a raskauden aikaisen ja jälkeisen masennuksen ehkäisyyn. Ne kaikki tukevat Tiihosen ja Tanskasen Duodecimin pääkirjoituksessa esitettämiä käsityksiä omega-3-rasvahappojen hyödyllisyydestä masennuksen ehkäisyssä ja lisähoitona. Turkulaiset psykiatrit kirjoittavat myönteisesti E-EPAsta, C- ja E-vitamiineista Suomen Lääkärilehdessä. Lääkelaitos suosittelee terveillekin ihmisille päivittäin joko 150 g rasvaista kalaa (kuinka moni syö päivittäin?) tai 4–6 tavallista omega-3-kapselia; yksi E-EPA-kapseli vastaa niitä. Japanissakin suositellaan jo EPAa masennuksen hoitoon (lue raportti).

 

E-EPAn annostelu masennuksen hoidossa

Masennuksen hoidossa yleensä riittävä annos on yksi gramma (1 000 mg) päivässä. Ellei se auta kolmen kuukauden kuluessa, voi annoksen nostaa 1 500–2 000 mg:aan/vrk. Joskus tarve voi olla jopa 4 g/vrk. Professori Basant K. Puri aloittaa potilaittensa hoidon toisessa järjestyksessä: Hän antaa alkuun E-EPAa 2 g/vrk, kunnes oireet lievenevät. Sen jälkeen annos on 1 g/vrk pysyvästi, toipumisen jälkeenkin. Minäkin suosittelen tätä annostelujärjestystä.

E-EPAkaan ei aina yksin riitä (eikä sama annos välttämättä tehoa yhtä lailla kaikkiin potilaisiin), mutta sen tehoa voidaan ilmeisesti lisätä ottamalla samanaikaisesti muita aivoihin edullisesti vaikuttavia ravintolisiä, kuten karnosiinia, magnesiumia ja vitamiineja (foolihappoa, B6-, B12-, C-, D- ja E-vitamiineja). Johtavat amerikkalaiset psykiatrit – Hibbeln, Cott ja Stoll – neuvoivat psykiatrien vuosikokouksessa (toukokuussa 2004) ottamaan masennukseen omega-3:a ja sen kera aina myös antioksidantteja (lue uutinen). Yksi parhaista antioksidanteista on karnosiini.

Useimmat (pelkästään molekyylitislatut) peruskalaöljyt sisältävät enemmän DHA:ta kuin EPAa ja lisäksi kolesterolia, triglyseridejä, erukkahappoa, transrasvoja, peroksideja sekä ympäristön epäpuhtauksia. Tyhjiötislatussa E-EPAssa näitä vikoja ei ole. DHA on poistettu siitä kokonaan. Tehokkaimmissa E-EPA-kapseleissa on mukana myös D-vitamiinia.

Yksi gramma/vrk E-EPAa nostaa kuukaudessa seerumin ja solujen omega-3-pitoisuutta (omega-3-indeksiä). Pitoisuus kuitenkin alenee lähtötasolleen noin 10 päivän kuluessa käytön lopettamisen jälkeen. E-EPA ei siis kerry elimistöön. Omega-3-hoito parantaa solukalvojen joustavuutta (fluidity) – joka on masennuspotilailla normaalia heikompaa –, osoittavat professori Andrew Stollin Harvardissa tekemät tutkimukset.

Kuva 6. Klikkaa kuvaan, niin pääset näkemään solukalvon rakenteen ja toiminnan (liikkuvana). Solujen kalvot muodostuvat steroleista, proteiineista ja fosfolipideistä, joiden molekyylit ovat kahdessa kerroksessa, lipofiiliset päät poispäin ja rasvahappoketjut sisäänpäin. Fosfolipidit ovat emulgaattoreita, jotka pitävät rasvat liukoisina nestemäisessä ympäristössä, kuten veressä, kudosnesteissä ja solujen sisäosissa. Solukalvojen joustavuutta opittiin mittamaan 1965–1975. Masennuspotilaiden solukalvot ovat jäykistyneet, jolloin ne eivät eritä riittävästi serotoniinia ja dopamiinia. E-EPA pehmittää solukalvoja, jolloin myös ravintoaineet pääsevät paremmin solujen sisään ja kuona-aineet ulos. Terve solu toimii kuten sen pitääkin. [Flash]

2. Karnosiini

Karnosiini on neuropeptidi, joka tehostaa gamma-aminovoihappo (GABA) -nimisen välittäjäaineen toimintaa aivoissa. GABA on aivojen yleisin estävä eli inhibitorinen välittäjäaine, joka estää pelko- ja stressireaktioita, ahdistusta, masennusta ja kipuherkkyyttä.

Lisäksi karnosiini on tehokas endogeeninen antioksidantti, joka ehkäisee AA:n ja DHA:n hapettumista neuroprostaaneiksi. Karnosiini on myrkyllisiä raskasmetalleja aivoista poistava, kelatoiva aine; siksi se suojaa proteasomeja. Karnosiini ehkäisee ja hoitaa stressiä ja aivoissa sen aikana vallitsevaa hapetusstressiä ja tulehdusta. Uusien tutkimusten mukaan karnosiini on hyödyllistä myös diabeteksen lisähoitona. Lisäksi karnosiini estää isoprostaaneja ja tulehdussytokiini IL8:aa. Muutkin antioksidantit, kuten C- ja E-vitamiinit ja isoflavonoidit saattavat olla hyödyksi, sillä nekin vaikuttavat ilmeisesti paitsi antioksidantteina myös tulehdusta hillitsemällä.

Kohen R, Yamamoto Y, Cundy KC, Ames BN. Antioxidant activity of carnosine, homocarnosine, and anserine present in muscle and brain. Proc Natl Acad Sci U S A. 1988; 85(9): 3175-3179 [Free Full Text]

Karnosiinin sopiva annostus stressin hoidossa 400 mg ja masennuksen, paniikkihäiriön ja burnoutin hoidossa 800–1200 mg/vrk. Amerikkalaiset lastenneurologit antavat jopa 2 000 mg päivässä ja sydänlääkärit 5 000 mg/vrk. Suuren päiväannoksen tarkoitus on estää karnosiinin nopea hajoaminen elimistössä karnosiniaasientsyymien vaikutuksesta.  Suomessa saa myös pitkävaikutteista "slow-release" -karnosiinia. Se sopii hyvin yhteen E-EPAn ja kaikkien psyykenlääkkeiden kanssa.

Karnosiinista ja ortoglykeemisestä ruokavaliosta on hyötyä kaikille ylipainoisille, myös masennuslääkkeistä lihoneille.

3. Foolihappo ja muut B-vitamiinit

Foolihapon piilevä puute haittaa serotoniinin toimintaa aivoissa. Niinpä masentuneilla ihmisillä on usein piilevää foolihapon puutetta ja kääntäen, runsas foolihapon saanti ehkäisee masennusta. Vaikutus perustuu ainakin osittain siihen, että foolihappo edistää S-adenolyyslimetioniinin (SAMe) syntyä aivoissa. SAMe on masennusta ehkäisevä yhdiste. Tuftin yliopiston mukaan syvää masennusta potevilla on muita vähemmän foolihappoa seerumissa ja punasoluissa ja toisaalta kohonnut homokysteiinin pitoisuus. Vastaavanlaisia tutkimuksia on julkaistu paljon psykiatrien johtavissa lehdessä. Nuorisopsykiatri Tommi Tolmusen vahvistaa, että näin on asianlaita myös Suomessa. Vain vajaa neljännes masentuneista sai ruoastaan foolihappoa päivittäin vähintään 300 µg (lue raportti). Puute on yhteydessä kohonneeseen homokysteiiniin. Tutkimusten mukaan masennuslääkkeet tehoavat parhaiten potilailla, joiden veren foolihapon ja B12-vitamiinin pitoisuudet ovat korkeat.

Lievempää alakuloa potevilla foolihapon pitoisuudet punasoluissa ovat hiukan paremmat kuin vakavasti masentuneilla, mutta pienemmät kuin täysin terveillä. Seerumin foolihapossa sitä vastoin ei havaita eroja. Masennuksesta toipuneidenkin punasolujen foolihappopitoisuus on pienempi kuin terveiden. Tutkimusten mukaan foolihappolisä tehostaa lääkityksen vaikutusta, vaikka potilaan seerumin foolihappopitoisuus olisikin normaalien viitearvojen rajoissa.

Bergenin yliopiston mukaan masennuspotilaiden veren homokysteiini on usein tavallista korkeampi. Foolihappo, B6- ja B12-vitamiinit alentavat kohonnutta homokysteiiniä. Siksi on hyvin perusteltua suositella näitä vitamiineja (ja vielä mielellään magnesiumia). Myös arvostettu englantilainen Cochrane Institute suosittaa foolihappoa masennuksen lisähoidoksi. Kuten edellä oli puhetta, lisää foolihappo elimistön kykyä tuottaa DHA-rasvahappoa.

B1-, B6- ja B12-vitamiinit ovat välttämättömiä hermosolujen normaalille toiminnalle. Piilevä puute on yleistä, etenkin yli 50-vuotiailla, ja se lisää masennuksen, muistihäiriöiden ja dementian riskiä. Tanskalaiset tutkijat vaativat nostamaan B12-vitamiinin saantisuosituksen yli kaksinkertaiseksi.

4. Magnesium

Magnesium on luonnon oma stressin estoaine, jota kannattaa ottaa ruuan lisänä, vaikkei olisi edes stressiä tai masennusta. Magnesium piristää ja virkistää ja auttaa sietämään paremmin stressiä, burnotia ja masennusta. Magnesium tehostaa muiden lisäravinteiden edullista vaikutusta. Suositeltava päiväannos on 600-700 mg. Magnesium imeytyy hyvin oksidin muodossa. Lue lisää magnesiumista

5. Kromi

Masennukseen liittyy usein sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä muun muassa kortisoli-hormonin liikatuotannon takia. Diabeetikot ovat alttiita sairastumaan masennukseen ja masentuneet diabetekseen. Kromilisä sellaisenaan tai yhdessä masennuslääkkeiden kanssa näyttää lievittävän masennusta.

Kromia on kahdenlaista, orgaanista ja epäorgaanista. Ravitsemushoidossa vain orgaaninen muoto on tehokasta. Se tehostaa antidepressiivisten lääkkeiden tehoa. Eräässä psykiatrian alan ammattilehdessä julkaistussa pienehkössä tutkimuksessa kromipikolinaatti paransi masennusta merkittävästi plaseboon verrattuna. Orgaaninen kromi parantaa myös insuliiniherkkyyttä, mikä pitää verensokeria kurissa. Kromi sopii myös munuaisten vajaatoimintaan liittyvän masennuksen täydentäväksi hoidoksi, sanotaan munuaistauteihin erikoistuneessa lääkäreiden ammattilehdessä.

Oxfordin yliopiston tutkimusten mukaan kromipikolinaatti lisää muun muassa seerumin tryptofaanin pitoisuutta. Tryptofaanista ihminen valmistaa mm. tärkeitä hermon välittäjäaineita serotoniinia, noradrenaliinia ja melatoniinia. Näin ollen orgaaninen kromi voi ehkäistä stressiä, univaikeuksia, ahdistusta ja masennusta, mikä saattaa olla hyvinkin hyödyllinen vaikutus etenkin naisten paino-ongelmien hoidossa. Amerikkalainen tutkimus vahvistaa näitä havaintoja (J Psychiatr Pract. 2005 Sep;11(5):302-14). Sen mukaan masentuneen ihmisen kromin tarve on yli 10-kertainen suomalaiseen saantisuositukseen (50 µg/vrk) nähden.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan orgaanisesta kromista (600 µg/vrk) on merkittävää hyötyä atyyppisen masennuksen ja siihen liittyvän lihomisen hoidossa (J Psychiatr Pract. 2005;11(5):302-14). Orgaaninen kromi (esim. kromitrinikotinaatti) on erittäin turvallista hyvinkin suurina päiväannoksina (J Inorg Biochem. 2005 Sep 15). Kromipikolinaatin vaikutustapa masennuksessa perustuu sen kykyyn säätää serotoniinigeeniä 5HT2A) ja parantaa insuliiniherkkyyttä, todetaan Duke-yliopiston tutkimuksessa.

6. Sinkki

Masentuneilla ihmisillä on usein piilevää sinkin puutetta, mikä on voinut myötävaikuttaa taudin puhkeamiseen ja hidastaa sen paranemista. Etenkin ikääntyneillä on usein sinkin puutetta ja masentuneisuutta. Silloin on väärin määrätä sinkin sijasta mielialalääkkeitä, sillä sinkki on antidepressiivinen kivennäisaine, joka tutkitusti antoganisoi NMDA-reseptoria (glutamaatti/N-metyyli-D-aspartaatti) ja indusoi aivoperäisen hermokasvutekijän (BNDF:n) geenin ilmentymistä ja nostaa synapsin sinkkipitoisuutta (Pharmacological Reports 2005). Uuden tutkimuksen mukaan sinkki on välttämätöntä hermoimpulssien normaaliin kulkuun synapseissa (lue lisää tutkimuksesta). Jos otat ravintolisänä sinkkiä tai kuparia tai molempia, suosittelen ehdottomasti ottamaan samalla karnosiinia – jottet aiheuttaisi aivoillesi haittaa.

Sinkkilisä voi parantaa lasten heikkoa luku- ja kirjoitustaitoa sekä keskittymiskykyä. Tuore tutkimus osoitti yllättäen sinkkilisän parantavan myös teini-ikäisten keskittymiskykyä, vaikkei tutkituilla nuorilla ollutkaan sinkin puutetta verikokeiden perusteella. Sinkki on tärkeä ravintolisä myös raskauden ja imetyksen aikana, ja se vähentää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä.

Yli 50-vuotiailla miehillä sinkki edistää testosteronin tuotantoa. Piilevässä sinkin puutteessa miehen vapaa testosteroni alenee tavallistakin nopeammin, mikä voi laukaista masennuksen. Testosteronin väheneminen lisää miehen riskiä sairastua masennukseen (lue tutkimus). Noin 30 mg sinkkiä päivässä nostaa ikääntyvän miehen vapaan testosteronin pitoisuuden jopa lähelle sitä tasoa, millä se oli 20-vuotiaana. Samalla se lievittää mahdollista masennusta (Młyniec ym. 2014).

7. D-vitamiini

D-vitamiini toimii hormonin lailla kaikkialla elimistössä, myös aivoissa. Koko pohjoisen pallonpuoliskon väestö potee piilevää D-vitamiinin puutetta, erityisesti talviaikaan. Suomessa D-vitamiinin virallinen, terveelle aikuisväestölle annettu saantisuositus on 7,5 mikrogrammaa (µg) päivässä. Tosiasiassa aikuisen ihmisen tarve on 25–50 µg/vrk. Silloin seerumin D-vitamiinipitoisuus nousee noin 80 nmol/l:aan, joka ehkäisee syöpäsairauksia, sydän- ja verisuonisairauksia ja edistää mielenterveyttä. D-vitamiinin turvallisen päiväannoksen yläraja on aikuisille 250 µg/vrk. Kalanmaksaöljyissä on D-vitamiinia luonnostaan. Kalaöljyvalmisteisiin sitä yleensä lisätään. D-vitamiini tehostaa omega-3-rasvahappojen edullisia vaikutuksia. Terveyskaupoissa on nyt saatavana edullisia 50 µg:n D3-vitamiinikapseleita.

D-vitamiinia tarvitaan kesälläkin
D-vitamiini Duodecimin pääkirjoituksessa (2010)

8. Litium

Litiumia käytetään yleisesti kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Litiumin vaikutuksen mielialaan keksi vuonna 1949 australialainen lääkäri John Cade, mutta se tuli yleiseen käyttöön Tanskassa vuonna 1960 ja muualla vuonna 1970. Litiumin vaikutusmekanismia ei vieläkään tunneta tarkoin. Potilailla ei ole osoitettu litiumin puutetta. Litium on hivenaine, joten sitä määrävät lääkärit ovat kaikki "hivenainelääkäreitä". Uuden tutkimuksen mukaan litium kuitenkin läpäisee istukan ja voi vahingoittaa sikiötä.

9. Fosfoseriini

Fosfoseriini on aivosolujen oleellinen rakennusaine, jonka pitoisuus vähenee stressin ja ikääntymisen myötä. Vajaus heikentää stressinsietoa ja kognitiivisia taitoja. Fosfoseriinistä saattaa olla merkittävää apua myös masennuksen täydentävänä hoitona. Fosfoseriiniä valmistetaan nykyisin soijapavuista. Kalaöljyn DHA-rasvahappo edistää fosfoseriinin tuotantoa solukalvoilla.

10. Pre- ja probiootit

Näillä tarkoitetaan suolistoflooraa parantavia aineita, inuliinia, frukto-oligosakkarideja ja maitohappobakteereita. Ne vähentävät suoliston tulehdussytokiineja ja vaimentavat siten koko elimistössä vallitsevaa tulehdusta (inflammaatiota).

11. Ubikinoni (koentsyymi Q10)

Neurotieteilijät ovat kiinnostuneet viime aikoina ubikinonista, joka tuottaa energiaa solujen pienoisvoimalaitoksissa, mitokondrioissa. Uusimpien tutkimusten mukaan neuropsykiatriset häiriöt ovat luonteeltaan mitokondriotauteja, joita voidaan ehkäistä ja myös hoitaa huolehtimalla mitokondrioiden kunnosta (Morris ym. 2013). E-EPAlla ja ubikinonilla näyttää olevan siinä merkittävä tehtävä. Suosittelen masentuneille ihmisille 100–200 mg ubikinonia päivittäin. Se antaa "virtaa".

12. Liikunta

Useiden uusien tutkimusten mukaan liikunta ehkäisee ja hoitaa masennusta. Annostellaan yksilöllisesti kunkin fyysisen ja henkisen kunnon mukaan. Yhtenä biokemiallisena vaikutusmekanismina on se, että liikunta on luonteeltaan anti-inflammatorista ja antioksidatiivista.

 

Yhteenveto

Masennus on tulehdustauti (Berk ym 2013), Siksi sen hoidossa tarvitaan anti-inflammatorisia ravintolisiä: berberiiniä, karnosiinia, etyyli-EPAa, magnesiumia, kromia, sinkkiä, foolihappoa (ja C-, D- ja E-vitamiineja), ubikinonia ja pre- ja probiootteja, mieluiten yhtaikaa. Niillä ei ole minkäänlaisia haittavaikutuksia lääkityksen kanssa. Päinvastoin ne – etenkin E-EPA ja foolihappo – tehostavat masennuslääkkeiden vaikutuksia, jopa ns. lääkeresistenteissä tapauksissa. E-EPA sopii hyvin myös raskaana oleville naisille ehkäisemään raskaudenaikaista ja synnytyksen jälkeistä masennusta.

Raskaana olevia naisia varoitetaan Lancetissa paroksetiinista. Myös FDA varoittaa sen käytöstä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, koska lääke voi vähingoittaa sikiötä.

Suosittelen kaikille masentununeilla ja muillekin säännöllistä kuntoliikuntaa voimien mukaan.

 

Masennuslääkityksen karikot

Tohtori Marcia Angell, joka toimi 20 vuotta New England Journal of Medicinen päätoimittajana, paljastaa lääketeollisuuden hiuksia nostattavan petollisuuden ja raadollisuuden katsauksessaan
Drug Companies & Doctors: A Story of Corruption (2009)
[Free Full Text]

Beier AM, Lauritzen L, Galfalvy HC, et al. Low plasma eicosapentaenoic acid levels are associated with elevated trait aggression and impulsivity in major depressive disorder with a history of comorbid substance use disorder. Journal of Psyciatric Research 2014
Jun 26. pii: S0022-3956(14)00180-0. doi: 10.1016/j.jpsychires.2014.06.012.

Evans SJ, Ringrose RN, Harrington GJ, et al. Dietary intake and plasma metabolomic analysis of polyunsaturated fatty acids in bipolar subjects reveal dysregulation of linoleic acid metabolism. Journal of Psychiatric Research. 2014 Jun 12. pii: S0022-3956(14)00169-1. doi: 10.1016/j.jpsychires.2014.06.001.

Młyniec K, Davies CL, de Agüero Sánchez IG,  et al. Essential elements in depression and anxiety. Part I. Review. Pharmacology Reports. 2014 Aug;66(4):534-544. doi: 10.1016/j.pharep.2014.03.001.
Grosso G, Galvano F, Marventano S,  et al. Omega-3 Fatty Acids and Depression: Scientific Evidence and Biological Mechanisms. Oxidative Medicine and Cellular Longevity 2014;2014:313570. Epub 2014 Mar 18. Review. Free Full Text
Siwek M, Sowa-Kućma M, Dudek D, et al. Oxidative stress markers in affective disorders. Pharmacological Reports. 2013;65(6):1558-71. Free Full Text
Berk M, Williams LJ, Jacka FN, et al. So depression is an inflammatory disease, but where does the inflammation come from? BMC Medicine 2013;11:200. doi: 10.1186/1741-7015-11-200. Free Full Text

Eby GA, III, Eby KL: Magnesium for treatment-resistant depression: a review and hypothesis. Med Hypotheses 2010, 74, 649–660 Free Full Text
Eby GA, Eby KL, Murck H: Magnesium and major depression. Kirjassa: Magnesium in the Central Nervous System. Eds. Vink R, Nechifor M, University of Adelaide Press, Adelaide, 2011, 313–330 (ks Serefko ym. 2013)
Serefko A, Szopa A, Wlaź P, et al. Magnesium in depression. Pharmacology Reports. 2013;65(3):547-54. Free Full Text
Morris G, Anderson G, Berk M, Maes M. Coenzyme Q10 Depletion in Medical and Neuropsychiatric Disorders: Potential Repercussions and Therapeutic Implications. Molecular Neurobiology. 2013 Jun 13. Page 1
Su KP. Biological mechanism of antidepressant effect of Omega-3 fatty Acids: How does fish oil act as a 'Mind-Body Interface'? Neurosignals. 2009;17(2):144-152. Free Full Text

Song C, Zhang XY, Manku M. Increased phospholipase A2 activity and inflammatory response but decreased nerve growth factor expression in the olfactory bulbectomized rat model of depression: effects of chronic ethyl-eicosapentaenoate treatment. J Neurosci. 2009;29(1):14-22. Free Full Text